Olipahan viikko!

Voihan pojat. Vaikka majatalo Common Housessa onkin nähty jos jonkinmoisia turisteja, niin kyllä voin kokeneena Sveitsin matkaoppaana sanoa, että olipahan vallan hulvaton viikko! Viime viikonlopun painoin ahkerasti vielä duunia ja valmistelin kunniavastaanottoa Tampereen vierailleni ”Baloonille” ja ”Tubulle”. Olin jo hyvissä ajoin etukäteen lähettänyt matkalaisille infopaketin karttoineen, sekä parit hienot matkalaukkulappuset ja kattavan lahjakortin (joka sisälsi mm. luxusmajoituksen, oppaan palvelut 24/7, unohtumattomia ja unohdettuja kokemuksia jne jne..).

Sunnuntai-iltana pojotin hyvissä ajoin matkalaisia bahnhofilla vastassa, ja riemu oli katossa jälleennäkemisestä. Baloon jo kerran Bernissä käyneenä muisti vielä reitit ja bussipysäkit hyvin. Illaksi olin tehnyt mozarellasalaattia, hankkinut Sveitsin paikallistuotteita ”zupfea”, Rivella-juomaa, juustoja ja suklaata, sekä leiponut jo Baloonille viimeksikin tekemäni ”Willkommen Pali” –suklaakakun. Ilta jatkui myöhään rupateltaessa, joulunahan sitä viimeksi nähtiin.

Maanantai vietettiin Berniin tutustuen ja shoppaillen. Useemmat liikkeet koluttiin läpi, ja jotain tarttui mukaankin. Käppäiltiin vanhassa kaupungissa ja käytiin Tramdepodissa kahveilla ja limuilla. Illalla kaverini Mel pistäytyi illallista syömässä ja antoi Tupulle uuden lempinimen ”Tubu”. Hänelle nimi oli hieman koominen, sillä ”tubu” bernin saksaksi tarkoittaa tyhmää. No, jäipähän nimi mieleen. Baloonin ja Tubun saksan alkeet saivat hienosti jatkoa..”genau, genau”, ”danke” ja ”das is guut” –niillä pärjää jo pitkälle!

Tiistaina lörkittiin pitkään. Vihdoin päästyämme jalkeille suuntasimme Bernin paikallis”vuorelle”, Gurtenille. Aamulenkki tuli samalla suoritettua käppäillessämme Gurtenin ratikalle. Ratikalla suitsait ylös ja maisemia ihailemaan. Harmiksemme sää oli sen verran pilvinen, että Alpit eivät näyttäytyneet kunnolla –toisin kuin me. Käytiin vähän leikkimässä lasten leikkipaikalla…ja hyvin sulauduttiin joukkoon. Leikkien jälkeen käytiin Gurtenin näköalaraflassa kaffella (ja maidolla..enpä ollut ikinä ennen tilannu ravintolassa kuumaa maitoa..). Herkuteltiin myös zupfesämpylöillä ja panna cottalla, nam. Näytettinköhän me jotenkin epäilyttäville, kun kassatäti syynäsi muutaman tovin Tubun allekirjotusta pankkikortilta.. Vihdoin se sano uskovansa, että Tubu on oikeasti Tubu. Mun tiistai-ilta meni reeneissä, ja turistit saivat aikansa hyvin kulumaan sushi-ravintolassa ja vanhoja salkkarijaksoja katsellessa (kyllä, salkkarijaksoja katsellessa).

Keskiviikkona matkaoppaan palveluja tarvittiin toisaalla, ja viikon ainoa toimistopäivä menikin melko hitaasti illan rientoja odotellessa. Päivän aikana Tubu ja Baloon olivat keksineet mukavasti tekemistä käydessään mm. kauppakeskus Westsidessa ja kartsalla. Illalla kotiin tultuani oli ruoat valmiiksi mietitty ja ruokajuomat kylmässä. Rösti-illallisen jälkeen pelailtiin perinteiset huikat omilla variaatioilla, ja liuettiin Bernin yöhön jättäen kämppikseni (siis Common Housen sisäköt) hetkeksi rauhaan. Käytiin mun, Riksun ja Räpsyn vanhassa kantiksessa Cowboysissa, ja baarin omistaja tulikin moikkaamaan kun vanhaa tuttua. Sitten hieman toisaalla rairattelemassa, ollessamme tosin baarin ainoat asiakkaat. Eivät edes suostuneet soittamaan toivemusaa kun oli joku ”slager abend”, mutta saihan nuo saksalaiset slageritkin vähän tanssijalkaa vippaamaan..

Torstaina piti olla (ja olikin) viikon kohokohta. Olin hommannut meille etukäteen liput, joilla päästiin päivän aikana matkustamaan Sveitsin sisällä niin paljon kun lystää. Suunnitelmat ei sinällään mennyt ihan kohilleen, sillä a) ei päästy ihan niin aikaseen ylös sängystä kun ois pitänyt, b) joku ei päässyt ensin ollenkaan sängystä ylös, c) oli niin sumusta (tai niin heikko olo) ettei viititty lähtee Alpeille vaeltamaan, d) ei pysyttykään Sveitsin rajojen sisäpuolella. Aamulla asiat näyttivät vähän synkiltä, kun Tubun selkään oli iskenyt illan/yön/aamun aikana jokin ihme kramppi. Oltiin jo Baloonin kanssa vähän huolissamme, kun konttausasento meinas olla ainoa, jolla pääsi eteenpäin liikkumaan. Ehkä tämä konttausasento oli sittenkin se pelastus, sillä mekkaan päin rukoilu ilmeisesti auttoi. Oltiin jo luovuttu toivosta, ja ajateltu Baloonin kanssa lähteä joka tapauksessa vähän reissaamaan. Oltais kylmänviileesti jätetty liikkeisiin kykenemätön Tubu oman onnensa nojaan, sängyyn ilman ruokaa ja juomaa. Jokin ihmeparantuminen kuitenkin tapahtui, ja Tubu pääsi mukaan reissuun. Kohteeksemme valittiin itsemmekin yllättäen Liechtensteinin ruhtinaskunta Sveitsin ja Itävallan välistä. Olin kuullut työkaveriltani, että sinne ja siellä pääsee kulkemaan samoilla päivälipuilla. Kämppikseni hieman ihmettelivät, kun me (vasta) klo 13 aikaan tehtiin lähtöä, ja että sitten Liechtensteiniin. Meille se ei ollut matka eikä mikään, ja 2,5 tunnin juna- ja bussimatka meni oikein rattoisasti. Asemalta vähän darraruokaa messiin ja eikun menoksi.

Tästä Euroopan 4.pienimmästä valtiosta ei ollut itselläni oikein minkäänlaista käsitystä aiemmin. Pääkaupunki Vaduzista päällimmäisenä jäi mieleen lukuisat pankit ja taideteokset, hienot luxusliikkeet vartijoineen, postimerkit, turistien paljous verrattuna muihin näkemiimme ihmisiin (siis paikallisiin) ja kaupungin yläpuolella vuorella oleva upea linna, josta ruhtinas Hans tähyilee ”alamaisiaan”. Illan hämyssä ajeltiin junalla Zürichiin, jossa käytiin syömässä ISOT annokset kiinalaista. Matka jatkui Berniin ja kyllä oli rankan päivän jälkeen mukava köllähtää omaan sänkyyn.

Perjantaina käytiin vielä kaupungilla ja ihailemassa mm. Bernin Münsterin katedraalia. Illalla suunnattiin Bern-Zug –jäkismatsiin. Halli ei ollut aivan niin täynnä kuin yleensä, mutta mökää riitti ”himppusen” enempi kuin Kalpan peleissä. Harmiksi kärkikamppailu päättyi Bernin niukkaan 3-4-tappioon. Pelin jälkeen suuntasimme Baloon ja Tubun lempiravintolaan Noodsiin susheille, niin susheille. Minäkin sitten pääsin ekaa kertaa maistamaan ihkaoikeeta sushia, ja ai että hyviä oli! Tarjoilijanakin oli puolisuomalainen nainen. Kysyi ruokaa tuodessaan jahka ollaanko Suomesta, kun puheesta ymmärtää hieman. Toivottavasti ei tullut mitään hölmöjä juttuja puhuttua.. Kun on jo niin tottunut siihen, että voi jutella vähän mistä vain ja miten kovaa vain, olettaen ettei kukaan ymmärrä. Mutta tottahan sekin on, että Sveitsissä ja Bernissäkin aika paljon suomalaisia on…joten sanojaan saisi varoa vähän enemmänkin. Sushien jälkeen käytiin vielä ”baarikierroksella”, tosin vain pyörähtelemässä (ei siis tanssiparketeilla tällä kertaa). Päädyttiin Papa Joe´siin yksille, jossa joku paikallinen nuorimies tarjoili metrin shottilaudastaan meillekin. Siinä sitten kilisteltiin tuiki tuntemattomien kanssa, prost!

Lauantaina vietettiin hieman aneemista päivää. Saatiin itsemme sen verran ulos että käytiin kaupassa ostamassa illan tacotarpeet ja iloliemet. Kokkailtiin yhdessä tuumin hieno illallinen ja väsäiltiin ”melkein” oikeat sangriat. Illaksi oli tilattu Melin taksikyyti Baselin kemuihin, ja auto starttasi Bernistä n.21. Poikettiin nopsaa Saksan puolella mäkkärin minttukaakaolla ja hakemaan lisää kavereita remmiin. Siitä sitten isolla poppoolla vähän jorailemaan Baselin yöhön. Ilta oli huisin hauska! Pali sai uuden lempinimensä ”Baloon” Viidakkokirjan karhun mukaan, Tubu alkoi olla jo ihan haka saksan taidoissaan, saatiin uusia tuttavuuksia ja tehtiin ehkä myös lähtemättömät vaikutukset uusiin tuttaviimme, annettiin ymmärtää (tai minä annoin) olevamme Ruotsista ja muuta mukavaa mitä on sitten vanhana kiva muistella. Kotiin (Berniin) selvittiin aamun pikkutunneilla.

Sunnuntai vietettiin mukavasti loikoillen ja leffoja katsellen. Illalla valmistettiin lähtöateriaksi vielä hieno raclette-illallinen kaikilla höystöillä. Kyllä oli maanantaina hyvä Baloonin ja Tubun lähteä melkein vuorokauden kotimatkalleen köntti juustoa mahassaan :D No mutta hyvää oli! Maanantaina alkoi minun arki töiden parissa, mutta onneksi oli iltapäivällä sen verran taukoa, että ehdittiin vielä kahvittelemaan ja pääsin saattamaan Sveitsin turistit oikeeseen lentokenttäbussiin.

Viikko oli aivan mahtava! Ja sen kyllä huomasi itsekin maanantaiaamuna kun peiliin katsoi. Onneksi ei näitä vieraita Common Housessa ihan joka viikko näy..muuten kävisi jo rankaksi.

Nyt vielä hetki toivutaan ja uusia kujeita odotellaan..

Kuulemiin,

Matkanjohtaja Variskukkula