Selvittiin hengissä (siis HENGISSÄ!) neljän (siis NELJÄN!) sabailuleiristä. Olo on väsynyt (siis VÄSYNYT!), mutta onnellinen ja Hofgut sekä Host-Äipän leipoma tuore leipä tuntui tänään iltapäivällä varmaan enemmän kodilta kun ikinä.

 

Lauantaina siis starttasimme kohti Disentistä, josta tiesimme oikeastaan vaan sen, että se on vuorilla ja siellä on luostari. Menimme muutamalla henkilöautolla ja matka taittui rattoisasti sveitsiläistä musiikkia kuunnellessa ja maisemia ihmetellessä. Matkalla päästiin ihastelemaan myös Heidilandiaa kaikkien tunteman tunnarin tahdissa.

 

Perillä Disentiksessä meitä odotti urheiluhalli, joka oli aika iso kylän kokoon nähden ja mutkaiset tiet, jotka olivat aika kapeita paikallisiin köyhiin autoihin nähden. Urheiluhallilta ajoimme vielä hetken verran lisää keskemmälle ei mitään, jossa odotti kolmekerroksinen talo majoitushuoneineen ja avovessoineen. Matkalla emme kokeneet Suomessa niin tutuksi tullutta huonekaveriarvonta-jännitystä, koska nukkumisjärjestykset oli päätetty jo valmiiksi.

 

Illalla meillä oli harkkapeli U21 Elite poikajunnuja vastaan, jotka oli aika hyviä. Välillä tuntui, että poikia vaan viuhahteli edestä, takaa ja sivulta, eikä meidän taktiikkaan kuuluvat tuplausyritykset kerinneet paljon päivänvaloa nähdä. Itse pelaaminen oli kuitenkin ihan kivaa ja pakin paikkakin alkoi jo vähän onnistumaan vaikka väkivalta valmentajaa kohtaan olikin jossain vaiheessa enemmän kuin lähellä. Step by step. Illalla palailtiin sitten mökkiimme ja meinattiin kuolla nälkään, kun iltapalaksi oli tarjolla ainoastaan birchermysliä ja hedelmiä. Me suomalaiset valkoiset jättiläiset olisimme kaivanneet ehkä jotain vähän tuhdimpaa.

 

Sunnuntaiaamu alkoi seitsämältä aamulenkillä ja tuntemuksia kuvasi aika hyvin Riksun uhkaus hukuttautua vuoristopuroon, jos lähdetään juoksemaan joka puolella olevia ylämäkiä. Hetken aikaa malttoi sveitsiläisosasto kävellä, mutta lopulta löysimme sopivan mäen hölkkäilyä varten. Ilman kohtalaisen ajoissa tapahtunutta käännöstä takaisin alamäkeen kirjoittaisin tätäkin tekstiä nyt varmaan Suomesta käsin.

 

Päivään kuului reenejä, syömistä, vapareiden suunnittelua, kapteeniston äänestystä ja vapaata hengailua auringonpaisteessa. Aamupalalta löytyi jo meillekin riittäviä tuotteita, kun oli leipää, makkaraa, juustoo ja jogurttia. Tosin herätimme hilpeyttä laittamalla juustoa ja makkaraa leivän päälle. Täällä leivän päälle kuuluu vaan hillo, ja muut syödään sitten erikseen… Reenit oli ensimmäiseen leiriviikonloppuun verrattuna tosi hyviä ja mukavia. Sukkulaviestit oli historiaa ja pelattiin aika paljon. Itse reeneistähän oltaisiinkin selvitty kunnialla, mutta edelleen alkuverkkoihin mäkisissä maastoissa auringonpaahteessa meinaa kuolla. Olen myös sitä mieltä, että aamun footingit ja kolmet reenit päivässä alku- ja loppuverkkoineen on ainakin minulle ihan riittävästi. Reenien lisäksi päivän saldona oli monta opetettua suomenkielen sanaa ja tultiinkin leirin aikana siihen tulokseen, että meidän ei tarvitse opetella saksaa ollenkaan, kun muut oppii niin hyvin suomee. Ja tällä kertaa iltapalaks saatiin leipääkin. Hyvä, hyvä!

 

Maanantai alkoi jo tutuksi tulleella aamulenkillä raikkaassa vuoristoilmassa prkl. Ainut lohtu oli se, että nyt jo näki, että muidenkin jaloissa alkoi selvästi vähän painaa. Ehkä nämä paikallisetkaan ei sit kuitenkaan oo mitään supernaisia. Päivän aikana oli parit reenit, joissa päästiin vaihteeksi vähän väittelemään valmentajien kanssa. Väittelyistä voi osittain syyttää kielimuurin takia tulleita väärinymmärryksiäkin, mutta välillä meinaa kyllä mennä totaalisesti hermot näiden taktisten ohjeiden kanssa. Väittelyiden päätteeksi Riksu päätti, että ei sano enää mitään ja minä päätin, että jossain vaiheessa räjähdän ihan oikeesti. Sitä päivää odotellessa…

 

Illalla pääsimme nauttimaan paikallisia wursteja salaattien kera. Ruoan jälkeen oli sitten ehkä mielenkiintoisin palaveri, jossa olen koskaan, ikinä, milloinkaan ollut minkään joukkueen kanssa. Meidät oltiin jo leirin alussa jaettu kahteen ryhmään, joista toinen mietti rutiineja peleihin ja toinen tavoitteita kaudelle. Riksu oli rutiinien ryhmässä ja muisti tietenkin mainostaa letkistämme, jonka melkein pääsimme jo esittämäänkin. Palaverissa rutiini-osio kesti melkein tunnin, jonka aikana mietittiin, että missä läpsytellään, missä huudetaan, mitä tehdään maalin tullessa ja ennen kaikkea mitä, jos maali tulee omaan päähän. Mielipiteitä ja tyylejä oli yhtä paljon, kun pelaajiakin. Me tosin istuttiin vaan h-moilasena ja mietittiin, että missä välissä me keretään vielä pelaamaankin kaikkien noiden läpsyttelyjen ja huutamisten välissä ja mitä sitten tapahtuu, jos aletaan väärässä välissä läpsyttelemään. Keskustelun saldona oli kuitenkin tarkasti äänestyksellä valitut paikat ja ajat kaikelle mahdolliselle, joten ensimmäinen peli menee sitten varmaan rutiineja opetellessa. Tavoite-osio oli sitten yksimielisempää joskin pitkiä keskusteluja siitäkin riitti. Loppuilta meille oli annettu vapaaksi ja meillä oli mahdollisuus lähteä vaikka baarissa käymään. Jotenkin sillon yhentoista aikaan, kun läpsytyksistä oli saatu sovittua ja oli kohtalaisen rankka päivä takana, niin tanssijalka ei tainnut kenelläkään kauheesti vipattaa.

 

Tiistaipäivään lähdettiin jälleen Ah, niin rakkaan aamulenkin merkeissä. Aamupalan jälkeen oli vuorossa pakkailua ja siivousta, ja näytettiin, että suomalaistytöt osaa ainakin moppia heiluttaa, vaikka se olisikin peräisin toisen maailmansodan ajalta! Aamupäivällä oli vaan yhdet reenit, missä käytiin läpi huolella suunniteltuja vapareita (opetettiin tuplablokki ja muutama muu hyvä!) ja pelailtiin erilaisia pelejä joukkueissa vanhat vastaan nuoret (ei siis suinkaan kuuluttu vanhoihin). Taktiset asiat oli tämän leirin osalta jo unohdettu joko pelaajien väsymyksen tai valmentajien meihin väsymisen takia. Kotimatka oli ihan huikea upeine vuoristomaisemineen ja -teineen vaikka meinasikin oksennus tulla kaikkien mutkien keskellä!

 

Neljän (siis NELJÄN) päivän leiristä jäi kokonaisuudessaan ihan hyvä mieli. Joukkuekamuihin alkaa tutustua sen verran, että oikeastaan kaikille voi mennä puhumaan ja vastaukseksi saa ainakin lämpimän hymyn jos ei muuta. Nyt vedetään hetki lonkkaa ja torstaina harkkapeliin taas uusia poikia vastaan ja viikonloppuna jotain cuppia tahkoomaan. Loppuviikko siis opetellaan läpsytyksiä.

 

Öitä!

 

Räpsy