Grüsse!

Viikonloppu tuli ja meni salibandyn merkeissä. 2.joukkueen treeniviikonloppu "middle of nowhere" oli kuin olikin positiivinen ylläri. Lauantai-päivä kului kokonaisuudessaan hallilla kaksien reenien ja muun yhteisen puuhan merkeissä. Joukkueen taso melkeinpä yllätti.. kyllä siinä sai hikkee pyyhkiä, sen verran hyvät oli treenit. Suurin osa 2.tiimistä on vanhoja "jäähyttelijöitä", joten kokemusta on aika rutkasti, aina maajoukkueesta asti. Reenit menee suurinpiirtein samaa rataa kuin kotoSuomessakin, joitain erilaisempia harjotuksia vain, ja tietty se salibandykieli (onneks alkaa jo tietää joitain tärkeitä sanoja/sanontoja). Yksi "erikoisuus" kyl on.. täällä päin on tapana kätellä kaikki (siis kaikki) joukkuekaverit reeneihin tullessa (ja usein myös erottaessakin). Yrität siinä sit aina muistella, keitä oot jo kätelly ja keitä et. Niin, ja sekin "erikoisuus", että vesipullot pitää pitää salin ulkopuolella pöydällä (tai ainakin näissä meijän reeneissä). 

La-päivän päätteeksi päästiin hienoon raflaan syömään, seuran piikkiin tottakai :) Siinä ruokia ootellessa vaihdettiin eroavaisuuksia ja tietoja Suomen ja Sveitsin välillä, ja opeteltiin kieltäkin puolin ja toisin. Sveitsin (tai Bernin) saksa poikkeaa aikatavalla tavan saksasta, joten useimmiten saa olla ihan uunona, kun toiset puhelee keskenään. Pari berniläistä sanaa "iuh" ja "aua" tulivat tutuiks. Tais joukkuekamut vähän hämmästyä kun meikä osas niinkin tärkeet sanat saksaks kun Peitsche ja Folterbank :D Eivät olleet uskoa, et ne oli tosissaan koulukirjasta otettuja.

Lauantai oli muutenkin hieman erikoisempi päivä miulle, sillä pääsin uuteen kämppään punkkailemaan. Lupauduin kaverien kissojen "nannyksi" kolmeks viikoks, kun ovat reissaamassa Siperian mailla. Seuraavat kolme viikkoo menee siis yleellisessä neliössä telkkujen ja mankkojen ja ilmasen elämisen turvin, ei hassumpaa. Täällä kissoilla on kai jokseenkin outo tapa asustella (tai ainakin tässä huushollissa). Kissat saa tulla ja mennä miten lystäävät - osaavat pyytää ulos ja sisälle (naukumalla :D). Su-aamuna heräsin siihen, kun ulko-oven takaa kuuluu naukumista.. (kissat oli siis yön ulkona, kerrostaloalueella!).. ja siinähän se Kaja-kissa olla möhmötti oven takana. Ilmeisesti joku naapureista oli päästäny sisälle alaovesta. Aamulla lähtiessäni reeneihin päästin taas katit ulos, ja iltapäivällä palatessani ootti Kaja pihalla (toista sitten ei ookkaan näkyny sitten aamun...).

Su-päivä meni taas hallilla, reenit päästiin viemään läpi varmaan puol tuntia kestäneen joukkuekuvaussession jälkeen. Päivän päätteeksi oli taas tiedossa ravintolapäivällinen seuran piikkiin, pääsin syömään paikallista lempiruokaani röstiä, namii :) Ravintoloissa (niinkuin kaikissa kahviloissa ja jopa ostareissa) saa röökailla sisällä pöydän ääressä, ainakin useimmiten. Tuntuu joteskin oudolta. Täällä tuntuu ihmiset polttavankin aika paljon, röökiä saa ostaa 16-vuotiaana.

Sunnuntain loppupäivä meni keskustan rautatieaseman kaupassa käydessä (junalla 5 min. nykysestä kodista) ja töllöä katellessa (vihdoinkin telkku, jee!). Yläkerrasta kuuluu penskojen töminää...ois jo hilijaa.

 

Pakko palata vielä aiempaan viikkoon. Torstaina pääsin vierailemaan Bieliin (n.30 min. junalla Bernistä). Siellä asustelee suomalaisperhe (iskä pelaa jäkistä ammatikseen :D), jonka lasta (14 kk) käyn vahtimassa aina sillon tällön. Kävin nyt tutustumassa perheeseen ja kivalta vaikutti. Eiköhän me Ukon kanssa tulla hyvin toimeen :) Jotain pikkujobia siis tiedossa, hyvä niin. Kaupunki on 2-kielinen (ranskaa ja saksaa), ja sijaitsee ihanan "vuoren" juurella. Mikä meille on vuori, voi olla sveitsiläisille kukkula (niinkuin yleensä onkin). Maailman pienuus tuli jälleen kerran todettua, kun junasta myöhästyttyäni aloin juttelemaan paikallisen soittajapojan kanssa. Tulikin sitten ilmi, että hänen veljensä oli opiskellut Joensuussa (siis Joensuussa!) aikoinaan.. huh huh. Varmaan eka ihminen joka ties missä Joensuu on.

Perjantaina pitikin sitten vähän jättää jäähyväisiä "hostfamily" Aeschbachereille. Oli kyllä kieltämättä vähän haikeeta jättää ihana maalaistalo ja upeet maisemat taakseen ja muuttaa astetta lähemmäs cityyn. Pyysivät kyllä käymään kylässä, ja varmasti tulee käytyäkin. Mukava perhe kyllä kaiken kaikkiaan. Äipän leipomaa Zupfea, lannan tuoksua ja iskän traktorikyytiä tulee kyllä ikävä. Pojatkin alko pikkuhiljaa kömpiä huoneistaan juttelemaan, ja sovittiinpa jopa "pikkuveljen" kanssa treffaavamme myöhemminkin. Ainakin DJ-keikkoja on must mennä kattomaan! Niin, ja onhan "pikkuveljellä" nyt hyvä syy vierailla meilläkin, kun jäi Züri Westin ym. paikallisbändien biisit polttamatta.. :)

Elo täällä mennyt siis sangen mukavasti. Huomenna alkaa taas uusi viikko, ja uusia kujeita tässä jo ootellaankin.. Kuulemisiin!

-J