Nyt oon minäkin palanu takas Sveitsin maahan pitämään jöötä noille hulttio-tytöille, mutta ajattelin pari riviä kirjotella tuosta matkasta...

 

Viime viikon keskiviikkona siis suuntasin Suomeen. Matka meni hyvin vaikka en meinannut Zürichissä päästä turvatarkastuksen läpi, koska portti vaan huuti vaikka mulla ei ollut lopulta enää kenkiäkään jalassa. Tarkastajat näytti just siltä, että ne ei ois nauranu kauheesti "mä nyt vaan oon niin rautainen"-kommentille, joten eihän se auttanut, kun lähtee tekemään tarkempia tutkimuksia johonkin koppiin. Onneksi sain pitää vaatteet päällä, koska toinen metallinpaljastin ei enää antanut mitään signaaleja ja matka sai jatkua. Suomen päässä kävi sitten älyttömän hyvä tuuri, kun kerkesin ihan vahingossa junaan, johon minun ei pitänyt keretä ja onnistuin välttämään kahden tunnin hengailun Tikkurilassa. Juna odotti jotain toista junaa, joka oli myöhässä. Seuraavan kerran taidan palkata jonkun kaatamaan puun raiteille tms, että kävisi taas yhtä hyvä tuuri.

 

Loppu viikko meni itse kohokohtaa eli häitä miettiessä ja kaupungilla ravatessa, niin omien kuin vieraidenkin vaatteiden perässä. Perjantaina pidettiin Akun kanssa jo eka suunnittelu miitinki (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty) meidä tulevan Gradun tiimoilta, joten ei sitä ihan pelkästään oo humputeltu!

 

Lauantaina oli sitten se suuri päivä, kun Matti ja Anni sai toisensa. Oli kyllä mukavat häät vaikka hääpari onnistuikin vuodattamaan kyyneleitä niin itseltään kuin yleisöltäänkin. Häävalssi onnistui parinvaihtoineen Annin isän pitäessä komentoa ja kakkukin saatiin tuhottua. Loppu illan (ja yön ja aamun) aikana ratkottiin Singstar-mestaruuksia, saunottiin ja tyhjennettiin boolikulhoa, joten kyllä sitä ihan juhlat saatiin aikaiseksi. Kiitos kaikille järjestelyissä mukana olleille (itse pääsin niistä aika hyvin luistamaan) ja ennen kaikkea Matille ja Annille!

 

Lomailu jatkui vielä alkuviikon sukulaisvelvotteita hoitaessa, kaupungilla pyöriessä, puhelimessa turistessa ja ennen kaikkea joka ilta saunoessa. Keskiviikkoaamuna hyppäsin sitten 04.15 hyvin nukuttujen yöunien jälkeen junaan ja aloitin kahdentoista tunnin matkan takaisin tänne etelään. Matka meni taaskin hyvin vaikka saikin lentoasemalla vähän jännittää, että paljonkos ne laukut tällä kertaa painakaan ja saakohan käsimatkatavaroihin ottaa urheilukassia täynnä ruisleipää ja salmiakkia... Muutaman kerran kävi mielessä, että eikö mikään ikinä riitä...

 

Illalla pääsin kotona ratkaisemaan arvoitusta, kun rakkaat kämppikseni olivat piilotelleet huoneeseeni pikku (siis todellakin PIKKU) lappuja, joissa oli saksankielisiä sanoja. Nämä löydettyäni minun piti saada sanoista aikaiseksi lause, jonka jälkeen olin valmis saamaan synttärilahjani. Pätevänä tyttönä osasin tietysti ratkaista kaikki pulmat ja lopulta pääsinkin avaamaan pakettia, jossa oli Migros-tavara poikineen ja ihana Sveitsi-hattu. Kortiksi tytöt olivat ostaneet minulle auton rekkarin (jostakin se auton hankinta on aloitettava) omalla nimelläni sekä teetättäneet muutamia ihania valokuvia menneiltä viikoilta. Parasta lahjassa kuitenkin oli taustalla soiva Kaija Koon biisi "Mitä sitten Laura". Muutamia sanoja lainatakseni...

Elämä alkaa siitä kun saapuu perjantai
on Lauralla aina maanantai
Riikka sanoi töissä:
Laura pieni, get a life

Että siis KIITOS tytöt!

 

Tänään alkoi sitten arki, kun aamu käynnistyi uintikurssilla ja jatkuu kohta sählykurssilla. Illalla ois vielä reenit. Nyt on lomat ohi!

 

Räpsy

 

PS. Tänään pitäs tulla meille toimiva modeemi ja netin pitäs alkaa pelittämään. Uskon, kun näen.