Heipparallaa aurinkoisesta Bernistä! Viikonloppu tulla jollottaa ja viikko on menny taas nopsaan lähinnä reenien, kävelyretkien ja kaupungilla hengailun merkeissä. Eilen ei voitu mennä oman joukkueen reeneihin, ku niillä oli jotkut Sveitsin maajoukkuetestit. Valmentajat sit ehotti meille junnureeneihin menoa ja miksipä ei. No illlalla sit lähdimme hyvillä mielin puksuttelemaan pienen junamatkan kohti reenihallia. Pääteasemalla näimme pari poikaa mailapussien kanssa ja meistä oli ´hauskaa nähä myös muita lajimme harrastajia. Hallia kohti kävellessä sit alettiin jo heittää juttuja siitä, että ehkä ne onki poikien reenit ja myö nyt matkalla sinne. Siinä vaiheessa se oli vielä hauska läppä. No hallilla tää vitsi alkoi tuntuu yhä todemmalta, ku yhtään tyttöö ei näkyny (oltiin siis tosiaanki menossa tyttöjunnujen reeneihin), vaan hallille lappas yhä enenmmän poikia mailakassien kanssa. Voin kertoo, että jonkin verran ootettiin näkevämme siinä vaiheessa tulevia parhaita ystäviämme junnutyttöjä (joita ei oltu koskaan nähty) ja aateltiin poikien vaan tulleen liian ajoissa halllille. Siinä pukarissa istuessamme manattiin myös valmentajamme ja ei voitu uskoo että ne ois tehny näin meille! No mut eihän siinä auttanu ku lähtee alkulenkille ja toivoo että jotenki selvittäs henkisesti ja fyysisesti hengissä reeneistä. No kaiken tämän panikoimisen ja pakosuunnitelmien jälkeen osallistutttiin reippaasti reeneihin U21-poikien kanssa. Ja meillä oli tosi huiput reenit. Tehtiin Suomesta tuttuja reenejä ja pelattiin paljon. Pojat suhtautu meihin tosi ystävällisesti ja auttavaisesti, mikä oli varsin yllättävää. Eikä tosiaankaan jääty reeneissä jalkoihin, niinku oltiin kuviteltu. Parhaat reenit tääällä tähän asti:)

Huomenna eli lauantaina meillä alkaa neljän (siis NELJÄN) päivän reenileiri jossain pikkukaupungissa (Disentis) vuoristossa. Nyt sitä jo oottaa ihan innolla, vaikka alkuun se vähän kauhistuttiki. Ja harmitti, ku jää miesten keihäsfinaali kattomatta! Leirin ohjelmassa on reenipeli, kuuet reenit, kokkausta ja jotain muutaki yhteistä ohjelmaa. Kiva päästä tutustuu joukkueeseen vähän reenien ulkopuolellaki. Vuorilla on kuulemma kylmä ja majotutaan jossain armeijan tukikohassa, joten mukaan pitänee varata paljon vaatetta ja makari (miulla vähä paineita, ku ne kuvittelee ettei Suomen tyttöjä kylmä). T-paita ostoksilla on myös pitäny reenien takii käyvä. Täällä ei nimittäin pukeuduta reeneihin niinku halutaan, vaan jokaisiin reeneihin on tietty värikoodi, jonka mukaan koko joukkue pukeutuu. Onneks täällä on myyty suurella alella jaliksen Em-kisoista jääneitä fani t-paitoja, joten meistä on tullu kovia Italia, Portugali, Ranska ja Sveitsi faneja...

Saatiin muuten kämppä! Osoitteemme on siis syyskuun alusta Schlossstrasse 104 (ja siellä sanan keskellä on todellakin 3 ässää). Kalusteita ei vielä oo, mut joukkkueenjohtaja lähetti koko Bern Capitals-seuralle sähköpostin, jossa pyydetään osallistumaan meidän avustamiseen kaiken mahollisen tavaran avulla. Ei yhtään köyhä olo, ei yhtään... No mut ollaan ilosia että saahaan oma koti ja toivotaan että saahaan muuttopäivään mennessä ainaki sängyt! Tai ees patjat;)

Nyt pitää lähtee taas jotain Proffaa tapaamaan... Meillä ei tosiaankaan oo mitää asiaa, mut se kuulemma haluu nähä meijät. Saattaa suomenkoulujärjestelmä saaha ihan uusia piirteitä tällä sanavarastolla, jos se meiltä siitä tenttaa. No eiköhän sitä jotain vastauksia aina (vaikka) keksi.

Hauskat viikonloput ja pitäkää peukkuja että selvitään leirirupeamasta!

Riksuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu (joka saa muuten edelleen olla #16 :)