Räpsy tässä moi!

Mäkin sain nyt aikaseks istua tähän koneen ääreen kirjottelemaan jotain kuulumisia tänne blogiin, kun minunkin koneessa netti vihdoin toimii.

Tultiin siis vähän yli viikko sitten tänne ja se tuntuu jo ikuisuudelta! Osataan jo kohtalaisesti liikkua Bernissä sekä julkisilla että kävellen ja ollaan viikossa jo melkein totuttu siihen, että viereisen kirkon kellot soi vähintään viidentoista minuutin välein. Viikko sitten täältä kuumasta vinttihuoneesta herätessä ei olis uskonut, että nyt tuntuu tältä.

Elämä on tähän mennessä mennyt aikalailla tapoja ja paikkoja opetellessa. Asutaan tällä hetkellä siis Gümligenissä vanhan maalaistalon parissa huoneessa, jossa tosin ollaan tässä viikon aikana laajennettu reviiriämme jo aika laajalle. Täällä asuu meidän lisäks perheen äiti, isä, niiden kaksi poikaa (joista toinen on ollut vaihto-oppilaana Suomessa) sekä iso liuta erilaisia eläimiä kissoista pässeihin. Kaupunkiin on kuitenki ratikalla matkaa ihan hetki vaan, joten maalaistuoksusta huolitmatta ei oo vaikea lähteä cityn hulinaan. Suomeen verrattuna täällä onkin ihan uskomatonta, miten kaupunki ja maaseutu elää käsi kädessä. On ihan tavallinen näky, että lehmien laitumen vieressä on suuret betonikerrostalot ja hevoset kävelee pyöräteillä vastaan. Suomessa tällainen saattaisi olla suhteellisen laitonta.

Muuten mielikuvat Sveitsistä ovat osittain pitäneet paikkansa, mutta osittain olleet vääriä. Täällä on ihan oikeasti lähes joka talossa ikkunaluukut ja jopa kerrostalojen katot saattavat olla perinteisesti kaarella. Hintataso on ehkä Keski-Eurooppaan verrattuna korkea, mutta esimerkiksi erääseen aikasempaan kotimaahani Norjaan verrattuna halpa. Vaatteita saa alennusmyynistä lähes ilmaiseksi ja kaikki juomat (sekä alkoholilla että ilman) ja suklaat ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Ruoka on lähes samanhintaista, mutta liha on aika kallista. Myös valikoimat on aikalailla erilaiset ja esimerkiksi rasvatonta maitoa ollaan löydetty tähän mennessä yhdestä isosta kaupasta.

Pelihommia ollaan päästy kokemaan viime viikonlopun leirillä ja tällä viikolla on ollut yhdet reenit. Alkuvaikutelma on se, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta järkeä ei aina kauheasti. Myöskään omaan ajatteluun pelikentällä ei kauheasti kannusteta. Ihmiset on kuitenkin tosi mukavia ja sveitsinsaksalla vedetyt reenit alkaa kohta tuntumaan ihan normaaleilta. Kohtalaisen rauhallisena perussuomalaisena persoonana valmentajat ovat kuitenkin ihan kokemisen arvoisia persoonia. Reeneissä mekastetaan ja huudetaan ihan urakalla ja negatiivisen ja positiivisen palautteen eron huomaaminen on vaikeaa. Eiköhän tästä(kin) kuitenki hengissä selvitä.

Kirjottelen lisää, kunhan tuossa jaksan ja kerkeän. Lisään vielä pari kuvaa, jos osaan :)

Heippa!