On taas tässä vähän yli viikkoon mahtunu paljon kaikenlaista!

 

Viikko sitten viikonloppuna vietettiin hyvin ansaittua vapaata viikonloppua eikä tietenkään hukattu siitä hetkeäkään! Perjantaina hyppäsimme koripallon pomputtelusta suoraan maistelemaan lähikaupan halpisviinejä ja Jorkin hommaamaa suomalaista olutta. Juhlia pidettiin tällä kertaa Jorkin huoneen hämyisissä tunnelmissa (ei vieläkään kattolamppuja). Ilta jatkui Maamme-laulun säestyksellä asemalle sijaitsevaan Wall Street baariin, joka löytyi muutaman tyhjän käytävän tsekkaamisen jälkeen. Itse baari oli pieni, savuinen ja nuori, joten kotiin tultiin turvallisesti Moonlinerilla jo hyvissä ajoin.

 

Lauantaina Jorkki suuntasi nokkansa kohti Eurocuppeja ja me Riksun kanssa lähdettiin tarkastamaan tuohon lähelle avattu uusi kauppakeskus West Side. Kauppakeskus oli uusi, hieno, iso ja täynnä kauppoja, mutta valitettavasti vielä täydempi ihmisiä. Jostain kumman syystä muutama muukin oli päättänyt lähteä kuluttamaan päiväänsä avajaisriehoihin, joten shoppailusta ei nyt tullut mitään tällä kertaa. Kotona vietetyn pienen hengähdystauon jälkeen päätimme hyvän sään innoittamina käydä vielä katselemassa Rosen Gartenia, joka olikin aika upea näky auringonlaskuineen, tuhansine ruusuineen ja kaupunkinäkymineen. Käytiin myös huhuilemassa Bernin karhuja mäen alapuolella, mutta liekö karhut jo talviunilla, kun niistä ei näkynyt vilaustakaan.

 

Sunnuntaina oli sitten meidän vuoro lähteä Eurocuppeihin ja edessä oli kaksi tiukkaa finaalin seurantaa. Naisten finaalissa pelasi kaksi Ruotsin joukkuetta vastakkain ja yleisö olikin löytänyt paremmin tiensä naisten pronssiotteluun, jossa pelasi Sveitsin Dietlikon. Peli oli kuitenkin ihan jännä ja viihdyttävä alun tulishown ja jatkoajan säestyksellä. Ruotsi voitti, niin kuin yleensä. Miesten pelissä oli myös yleisön joukossa hieman enemmän tunnelmaa, kun finaalin oli itsensä taistellut Sveitsin mestari (tiputtamalla SSV:n, by the way). Peli oli ihan jännä, mutta edelleenkin vain Ruotsi voitti. Kummia nuo ruotsalaiset!

 

Viikko meni perinteisesti kouluhommia hommia ahertaessa (heh!), nettiä odotellessa ja reenejä ihmetellessä. Jotenkin tuntuu, että vaikka täällä on ollut jo näinkin kauan, niin aina nuo valmentajat vaan jaksaa yllättää ratkaisuillaan ja reeneillään.

 

Tänä viikonloppuna päästiin sitten itsekin pelailun makuun, kun perjantaina oli cupin peli jossain keskellä ei mitään. Keskelle ei mitään on muuten vaikea löytää, koska vaikka olet jo keskellä ei mitään, niin et siltikään ole välttämättä oikeassa paikassa. No jatkoon päästiin ja päästiin myös pois sieltä keskeltä ei mitään. Lauantaina lähdettiin katsastamaan paikallinen ”kukkula” Gurten (ei variskukkula). Maisemat ja koko paikka oli ihan maineensa veroisia ja aurinkokin paistoi ihan t-paita keliksi asti. Huipulle olisi päässyt pyörällä, kävellen tai vaikka juosten, mutta me turvauduttiin ratikan kyytiin. Ihan vaan siks, että se meni sinne viimeistä päivää, tietty. Illalla lähdettiin vielä Riksun kanssa katsomaan paikallisen jääkiekkoseuran peliä parin joukkuekaverin houkuttelemina. Riksuhan olikin jo vanha konkari jäähallilla, mutta minulta meni ainakin koko ensimmäinen erä hallia ja yleisöä ihmetellessä. Olenhan toki istunut (tai siis seissyt) Kalpan peleissä ihan useampaan otteeseen ja en halua vähätellä niitä kokemuksia yhtään, mutta on se kuitenkin vähän eri tunnelma olla hallissa, missä yleisökeskiarvo on noin 14000.

 

Sunnuntaina meille tuli sitten ihka ensimmäiset vieraat, kun Riksun porukat saapui meille muutamaksi päiväksi. Illalla tarjosimme heille tasokasta salibandyviihdettä häviten kotona Piranhoille 4-5 jatkoajalla. Tällä viikolla ois nyt sit mahiksia saada lamput kattoon ja peili seinälle, kun ollaan saatu mies taloon ja porakonekin lainaksi!

 

Kirjoittelen tätä tekstiä muuten omalta koneelta omalla netillä! Niin kuin kaikki varmasti arvasivatkin, niin netin toimimattomuus ei missään tapauksessa ollut meistä tai meidän taidoista kiinni vaan Swisscom ei vaan yksinkertaisesti ollut yhdistänyt nettiä meille. Viime viikolla ilmainen(!) palvelunumero söi meidän saldot nollille, ja miehet langan toisessa päässä vaan ihmetteli, että miten teidän modeemissa ei yksi valo pala. No, sitähän mekin ollaan ihmetelty. Puhelujen ansiosta saatiin vihdoin joku mies tänä aamuna tänne ja nyt se valo palaa ja netti toimii. Nyt pitäisi vielä keksiä, miten saadaan parhaalla mahdollisella tavalla ilmaistua Swisscomille kiitokset kahden kuukauden turhasta laskusta ja ilmaisnumeron maksullisuudesta (pelkkä kymmenen minuutin jonottaminen maksoi noin 10CHF). Ideoita otetaan vastaan, mutta liikkeen räjäyttämisen suljimme jo pois vaihtoehdoista.

 

Laittelen tässä viikolla joku päivä vähän syksyisiä kuvia tänne, jos jaksan ja kerkiin!

 

Räpsy

 

PS. Meillä on tuparit ens lauantaina, kaikki ovat tervetulleita!