Sveitsi on loppujen lopuksi Suomen kanssa aika samanlainen maa. Täällä on kohtalaisen siistiä ja turvallista, on kesää ja talvea, kaupoista löytyy samoja merkkejä ja salibandy on kohtalaisen suosittu nouseva laji.

Jotain erojakin kyllä löytyy. Suurimpana on ehkä nuo kaukaisuudessa siintävät vuoret, joita emme ole vielä päässeet lähemmin tutkimaan, mutta siellä ne kuitenkin on. Toinen minkä näkee ihan arjessa, on maalaisuuden lähesyys kaupungissakin. Kerrostalon pihoilla on ihan oikeesti lehmiä, ja kanoja voi ilmeisesti pitää ihan kotieläiminä. Ilmankos kaupassa on liha niin kallista, kun kaikki kasvattaa ruokansa itse. Muutenkin täällä on eläinrakkaus hieman suuremmissa mittasuhteissa. Koiria saa tuoda ihan vapaasti kahviloihin tai solmia kirjaston aulaan odottamaan, kun omistaja käy asioillaan. Koirat saavat myös olla vapaana keskustassa ja varsinkin laitapuolen kulkijoilla on aina vähintään pari vapaata koiraa mukana.

Toinen ihmettelyn aihe on telkkari. Tähän asti oltiin käyty kattomassa telkkaria paikallisessa mäkissä (jossa siis on tapana hengailla ja katsoa telkkaria), mutta eilen illalla  Pikkuveli kantoi meille oman telkkarin kattohuoneistoon (KIITOS!). Ilmeisesti  vihjailut Olympialaisten katsomisesta oli mennyt kuin mennytkin perille. Kisathan tulee luonnollisesti saksankielellä, mutta niin tulee myös kaikki sarjat. Veikkaan, että Paon Maikkolikin menettää hieman hohdettaan, kun sillä on äänenä joku kimeähkö saksalaissoundi. Mietittiin, että ei ehkä välttämättä tarvita telkkaria tulevaan kotiimme.

Myös kämpät on täällä vähän eri luokkaa. Lähes kaikki asunnot, joista on ilmoiteltu, on varustettu parkettilattialla, kaakeloidulla kylppärillä ja vähintään yhdellä parvekkeella. Jos tätä vertaa esimerkiksi Joensuulaisten opiskelijaystäviemme kämppiin, niin ero on melkoinen. Mutta meitähän se ei haittaa. Näillä näkymin muutetaan ens kuun alussa omaan kolmenhuoneen parkettilattiaiseen, astianpesukoneelliseen asuntoomme. Tosin tärkeäähän se onkin, että lattia näyttää hyvältä, sillä mitään kalusteitahan meillä ei (vielä?) olekaan.

Ulkomaalaisterkuin, Räpsy