Kirjottelen nyt muutaman rivin ihan vaan nopsaan...

Meillähän ei siis vieläkään oo nettiä. Tai siis on, mutta ei oo modeemia. Muuten alkaa elämä asettua uomiinsa, kun Jorkkikin pääsi eilen pois minun vierestä punkkaamaan omaan sänkyynsä (tai siis SILLE sohvalle). Lisäksi meille ilmestyi telkkari ja pari tuolia lisää, joten tänään kaikki päästiin syömään aamupalaa saman pöydän ääreen!

Meillä alkoi viime sunnuntaina ihan oikeet pelit ja saatiin myös ensimmäiset kolme pistettä. Täällä pisteiden saaminen on niiin paljon helpompaa, kun niitä on vähän enemmän jaossa joka pelissä :) Selvittiin kaikista läpsyttelyistä ihan kunnialla, joten ensi viikonloppuna jatkuvissa peleissä ei pitäisi olla enää mitään huolta. Paitsi tietysti jos lasketaan se, että vastassa on hallitseva Sveitsin ja Eurocupin mestari Dietlikon. Mutta ei sitä olla ennenkään kuville kumarreltu.

Viime viikolla alkoi koulu ihan oikeasti kaikkien orientaarioiden jälkeen. Tässä on nyt sitten pitkin viikkoa istuttu saksankielisillä luennoilla, pelattu salibandya ja koripalloa, uitu ja aerobicattu. Näistä riittäisi monta hyvää tarinaa (varsinkin suosikkilajistani uinnista), mutta ne on pakko jättää paremmalle ajalle.

Ensi viikolla meitsi matkusteleekin sitten jo Suomea kohti Matin ja Annin häitä tanssimaan. Viikko Suomessa tuntuu tällä hetkellä ihmeelliseltä ajatukselta, mutta eiköhän sielläkin osaa taas olla.

Nyt lähden ostamaan ruuveja ja muita hyödyllisiä tarvikkeita, että saataisiin tässä josku vielä lamput kattoon ym.

Räbä