Tai enpähän tiiä ketä tässä tervehdin, liekkö tuota edes lukijoita tällä sivustolla, he :D No ei siinä paljosta jää paitsi. Onhan tuota taas tovi vierähtänyt, kun tänne on tullu viimeksi kirjoteltua. Touhua tässä on ihan kivasti riittänyt ja arki rullaa.. Matkatoimistolla loppui hommat marraskuun loppuun. Duunikamu jää äippälomalle keväällä, ja palkkaavat uuden tytön toimistolle. Minulle, harjoittelijalle, ei oikein duunia enää keväämmällä ois ollut ja uuden tyypin perehdytys alkaa mitä pikimmiten. No, ei se hätä sen näköinen ollut. Hetken jo mietin että mitäs tässä nyt.. vanhainkodin työtunneilla ei kovin koreasti ois elelty. Kysäsin sitten pomolta siellä, josko niillä ois antaa lisähommia -ja kyllä vain, se onnistui! Tammikuussa alotan siis tekemään lisähommia mummojen parissa, ja lisäksi vielä pääsen kerran viikossa suomi-sveitsi-perheeseen muksuille ruokaa lämmittämään ja imuroimaan :) Jotta ei tämä minun tuurini vielä ainakaan loppunut.

Joulukuu onkin ollut aika leppoista matkatoimistotöiden loputtua. Olen ehtinyt rauhassa tehdä jouluostoksia, ja käydä mm. hienoilla Montreuxin joulumarkkinoilla! Lisäksi olen ehtinyt tavata kavereita ja käydä vähän ulkonakin, ekaa kertaa elokuvissa täällä (!), siivota :), leipoa pullia ja tänään pipareita (tosin ilman siirappia, piparkakkumaustetta jne...). Kämpilläkin ollaan oltu vähän joulutunnelmissa. Kämppikset ovat kovasti koristelleet, ja tehtiin yhteinen joulukalenterikin! Jokainen osti siihen 8 lahjaa, ja joka päivä joku saa yhden paketin -aika kivaa. Ja onhan mulla lisäksi 3 (!) omaakin kalenteria... heh. Ilma on kylmennyt kertaheitolla, ja oli tuota jo vähän luntakin maassa. Vielä tosin odotellaan viimetalvista lumimylläkkää..

Niin! Ja ehdinhän minä tuossa marraskuun lopussa käymään Italiassakin! Kävin tapaamassa Tuomaisten perhettä Etelä-Tirolissa, Brunicon kylässä. Junamatkaa Bernistä kertyi melkein 8 tuntia, Zürichin kautta Itävallan Innsbruckiin, ja siitä eteenpäin Italian puolelle. Mutta olipahan vallan kiva reissu! 3 yötä sain olla Tuomaisten vieraana, Ukko-pojan kanssa kovasti touhuttiin, käytiin ihastelemassa Brunicon kaupunkia ja vanhaa kaupunkia, ajelemassa lähikylissä, maistelemassa italialaisia viinejä (ja pitsoja), ja apéroita... :) Ukko oli innoissaan vierailustani, ja touhuamista oli. Erityisen hyvin kävi kaupaksi mukanani viemäni pullat. Kyllä vain tuollaisia pikkutrippejä pitäisi päästä useemminkin tekemään!

Peleistä oli maajoukkuetaukoa. Sveitsi kävi Ruotsissa hakemassa hopeamitalit, Suomen jäädessä pronssille. Tauko ollaan käytetty "tehokkaasti" hyödyksi, käyden mm. joukkueen kanssa luistelemassa ja pelatessa harkkapelejä. Aihetta olisi ehkä ollut treenata hieman tiukemmin, sillä ollaan menty häviämään 2 viimestä tärkeää peliä.. No sellasta se. Lauantaina olisi vuoden viimeinen peli, ja tiistaina joukkueen jouluillallinen, "Weihnachtsessen". Siellä jokainen saa ja antaa lahjan jollekin. Minun lahjani on melkein valmis.

Eipä ois enää kun viikko, niin VIIKKO, ja minä olen KOTONA!! Niin huippuu! En malta enää pysyä housuissani! Ihana mennä kotiin pitkästä aikaa ja nähdä kaikki ihanat ihmiset!! Lasken jo tunteja... Pian nähdään!! Leppoisaa Joulun aikaa kaikille ja railakasta Uutta Vuotta!! :D

Kuullaan taas enis vuonna...

J.E.

P.S. Tänä jouluna ei sit tullu jo Bernin kuuluja pikkujouluja Schlossilla... Nyt ois Römpsykkä ja Rimpsukka teitä tarvinnu! ;)

..juu, eikö se talvi ala jo pikkuhiljaa tännekin saapumaan. Eilen tosin ei vielä siltä tuntunut, kun vietin taukoa t-paidalla auringon paisteessa. Nii-in, t-paidalla! Talvikausi on tosin jo luistelun merkeissä avattu. Täällä ulkojäille kun pääsee jo syyskuun lopussa! Piti käydä testaamassa viime syksynä kirppikseltä ostamani (8 chf!) luistimet -ja hyvinhän noilla paineli menemään :) Ruska-aika on täällä parhaimmillaan ja väriloistoa saa ihailla. Olen kuullut, että säästä puhutaan jos ei mitään muuta keksitä. Nyt siis lopetan ja alan kirjoittaa "asiaa" :D

Tampereen vierailijoiden taakseenjättämästä turvotuksesta, ähkystä, silmäpusseista jne on selvitty ja arki rullaa taas. Onnekseni töissä ei ole tällä hetkellä niin rankkaa, mihin olin jo syksyn aikana tottunut (tosin ei kai niihin 12 pv duuniputkiin ikinä tottunut..). Marraskuun lista näytti jo paljon inhimillisemmältä, ja jopa vapaapäiviä sopii sekaan. Matkatoimiston syksyn hiljaiselo loppui kun seinään kun saimme ison keissin järkättäväksi. Hesan Tavastialla soittaa täälläkin tunnettu HIM tuossa vuodenvaihteessa, ja me ainoana matkatoimistona Euroopassa saimme myyntiimme lippuja kyseiseen tapahtumaan. Tapahtuma Fins Toursille on jo vuosien perinne, ja monet HIM-asiakkaat ovatkin jo kantiksia. n. 200 "extra"-asiakasta pitää toimiston tällä hetkellä kiireisenä, ja itsellänikin jälleen 2 pv viikossa siellä hommia. HIM-faneja on niin Sveitsistä, Saksasta, Venäjältä, Norjasta, Englannista kun Ameriikastakin. Että johan on.

Matkatoimiston porukalla oltiin myös pari viikkoa sitten tekemässä vähän mainontaa. Bernissä avattiin suurhanke karhupuisto "Bärenpark", jonka avajaisjuhlissa oli n. 40 000 kävijää. Avajaisista oli tehty kunnon markkinat lukuisine standeineen ja myyntikojuineen. Päästiin samaan puljuun sveitsiläisten Suomi-fanejen kanssa. He olivat voittaneet jostain kilpailusta ilmaisen myyntikojupaikan, ja kysyivät meitä mukaan. Ja tokihan me lähettiin. Tehtiin tapahtumaa varten uusia esitteitä jaettavaksi, ja Jaana toi Suomen reissultaan Pandan konvehteja jaettavaksi. Nämä Suomi-fanit olivat tehneet suomalaisia pullia, korvapuusteja, piirakoita (niitä oli tekemässä meijän väkeä tosin), lohikeittoa, glögiä.. ja kauppansa muuten tekivät! Me saatiin lähes kaikki paikalle tuodut esitteet ja käyntikortit jaettua -nyt vaan odotellaan yhteydenottoja innokkailta Suomi-matkaajilta. 10 tunnin markkinapäivä oli antoisa ja mukava, vaikkakin oltiin aivan puhki illalla kotiin päästyämme. Paljon suomalaisiakin kävi kojullamme, kyllä niitäkin vaan täällä aika paljon on, oli mukava huomata. Ja yksi tyttö tuli kojulle juttelemaan, oli asunut vuoden Kontiolahdella suomalaisessa perheessä ja käynyt siellä koulua. Pieni maailma. Pienelle tuntui maailma viime lauantainakin. Tein pienen pyöräretken Schwarzenburgiin (n.20 km), ja menin siellä kauppaan ostamaan vähän evästä. Kaupan täti tunnisti minun olleen Bärenparkin juhlissa mainoksia jakamassa. Heillä oli kaupalla sopivasti viinimaistajaiset, ja hänen esitellessään mulle viinejä mie kertoilin lisää Suomesta. Kovasti oli kiinnostunut reissun joskus tekemään.

Vanhainkodilla vähän kanssa uusia tuulia. Ehdin olla parisen kuukautta vain ja ainoastaan yhdellä ja samalla osastolla. Oppinut olin jo ulkoa kaikkien mummojen erikoistoiveet. Tässä kuussa pääsen talomme toisellekin osastolle muutaman kerran, sekä hienolle Villa Sareptan puolelle. Olenkin jo ehkä kertonut kuinka fiiniä siellä on. On hopeiset aterimet, viinilasit, monet eri menu-vaihtoehdot jne. Huonevuokrat alkaen n. 5000 chf/kuukausi. Siellä pitänee olla vähän skarpimpana, ja palautella muistiin tarjoiluoppeja. Mutta vaihtelua sekin.

Töiden ohessa olen ehtinyt reenailemaan n. parit saliharkat viikossa sekä omatoimisia pyörälenkkejä. Peleistä on meneillään 3 viikon tauko, ja ensi viikon suurta matsia jo odotellaankin. Kyseessä on 14.päivänä peli vanhaa seuraani vastaan, ja sen paikallispelin haluaa jokainen voittaa. Pidetään peukkuja meille höfeniläisille. Viime matsi pelattiin Sveitsin mestaria Dietlikonia vastaan. Hävittiin vain 4-7, ja peli ratkesi vasta loppumetreillä. Taas oli vastustajan tiimissä yksi suomalainen pelaaja. Tällä kaudella Sveitsin pääsarjaa pelaa minun lisäksi 5 suomalaista. Hauskaa kun on muitakin suomalaisia, saa sitten pelin jälkeen heittää vähän juttua.

Seurallamme oli parisen viikkoa sitten talkoot. Seura aikoo rakennuttaa Spieziin oman salibandyhallin ensi vuonna. Thunissa puretaan parhaillaan vanhaa ostoskeskusta, ja seuramme saa sieltä 500 frangilla viedä melkeen mitä tavaraa ja miten paljon vain haluaa uutta hallia varten. Roudattiin ja pakattiin varmaan 50 tuolia ja pöytää, roskiksia, puupaneeleja, lamppuja, sovituskoppien peilejä, ostarin ravintolan lautasia, 260 kivistä pihalaattaa ym. ym. Kyllä sain päivän hikipäissään huhkia -etenkin niiden pihalaattojen (n. 25 kg kappale) kanssa..ja vieläpä vesisateessa! Hauskaakin keksittiin, kun tytöt löyti ostarin kuulutusmikrofoonin. Muutamat kuulutukset pistettiinkin menemään, kuului siis koko ostarissa. (Toki ostarillahan ei asiakkaita enää ollut.) Löydettiin myös ruokaosastolta vuodelta -86 olevia karkkilaatikoita, hienoja "kein ausgang"- ja "tiernahrung" -kylttejä jne. Kaikille jotain kotiinviemistä. Seura jopa tarjosi kaljat -niinkuin kunnon talkoissa kuuluukin.

Toisenlaiset tarjoilut oli viime parjantain Tequila-bileissä. Vanha joukkukaverini järjesti luonaan meksikoliashenkiset illanistujaiset. Oli tortilloja ja tietty sitä tequilaakin. Se oli ihkaoikeeta Meksikosta tuotua, ei mitään pilipalikamaa. Ilta meni hyvin syöden ja juoden (mm. Lapin Kultaakin), sekä vanhoja kuvia katsellen, rupatellen ja Tabu-peliä (auf deutsch) pelaillen. Niin sitä vain alias-henkisesti sai selitettyä "Geburtsort" (syntymäpaikka) ym. auf deutsch, tosin omat arvailuni muiden selityksistä jäi vähän vähälle. Tuli muuten taas todettua sekin tosiasia, ettei nämä paikalliset edelleenkään osaa juhlia. Eihän me edes päästy minnekkään lähtemään, baariin siis. Yksin olisi saanut mennä. Tulin sitten kotiin klo 2.30, aika köyhää. Vielä on jotain opetettavaa... (mutta toisaalta olin ylpeä itsestäni, kun oli la-aamuna klo 9.30 ylhäällä, ja tein 2 h pyörälenkin Schwarzenburgiin! Eipä ois suomalaisten tequilabileiden jälkeen onnistunut..)

Huomenna vietän taas vapaata, oi sitä autuutta. PItää nyt ottaa ilo irti, ei tätä ehkä ikuisuuksia jatku. Keskiviikkona taas HIMiläisten kimppuun.. Vettä ropisteli tänään, harmaata näin välillä. Tulis edes vähän jo lunta... nyt on hyvä lopettaa taas. Kuulemiin.

Jönneli

Bärenparkin avajaiset

Syksyinen Bern

Matkalla Schwarzenburgiin

Janojuomaa (huom. alkoholfrei)

Joukkueen talkoissa

Päivän hommat pulkassa

Voihan pojat. Vaikka majatalo Common Housessa onkin nähty jos jonkinmoisia turisteja, niin kyllä voin kokeneena Sveitsin matkaoppaana sanoa, että olipahan vallan hulvaton viikko! Viime viikonlopun painoin ahkerasti vielä duunia ja valmistelin kunniavastaanottoa Tampereen vierailleni ”Baloonille” ja ”Tubulle”. Olin jo hyvissä ajoin etukäteen lähettänyt matkalaisille infopaketin karttoineen, sekä parit hienot matkalaukkulappuset ja kattavan lahjakortin (joka sisälsi mm. luxusmajoituksen, oppaan palvelut 24/7, unohtumattomia ja unohdettuja kokemuksia jne jne..).

Sunnuntai-iltana pojotin hyvissä ajoin matkalaisia bahnhofilla vastassa, ja riemu oli katossa jälleennäkemisestä. Baloon jo kerran Bernissä käyneenä muisti vielä reitit ja bussipysäkit hyvin. Illaksi olin tehnyt mozarellasalaattia, hankkinut Sveitsin paikallistuotteita ”zupfea”, Rivella-juomaa, juustoja ja suklaata, sekä leiponut jo Baloonille viimeksikin tekemäni ”Willkommen Pali” –suklaakakun. Ilta jatkui myöhään rupateltaessa, joulunahan sitä viimeksi nähtiin.

Maanantai vietettiin Berniin tutustuen ja shoppaillen. Useemmat liikkeet koluttiin läpi, ja jotain tarttui mukaankin. Käppäiltiin vanhassa kaupungissa ja käytiin Tramdepodissa kahveilla ja limuilla. Illalla kaverini Mel pistäytyi illallista syömässä ja antoi Tupulle uuden lempinimen ”Tubu”. Hänelle nimi oli hieman koominen, sillä ”tubu” bernin saksaksi tarkoittaa tyhmää. No, jäipähän nimi mieleen. Baloonin ja Tubun saksan alkeet saivat hienosti jatkoa..”genau, genau”, ”danke” ja ”das is guut” –niillä pärjää jo pitkälle!

Tiistaina lörkittiin pitkään. Vihdoin päästyämme jalkeille suuntasimme Bernin paikallis”vuorelle”, Gurtenille. Aamulenkki tuli samalla suoritettua käppäillessämme Gurtenin ratikalle. Ratikalla suitsait ylös ja maisemia ihailemaan. Harmiksemme sää oli sen verran pilvinen, että Alpit eivät näyttäytyneet kunnolla –toisin kuin me. Käytiin vähän leikkimässä lasten leikkipaikalla…ja hyvin sulauduttiin joukkoon. Leikkien jälkeen käytiin Gurtenin näköalaraflassa kaffella (ja maidolla..enpä ollut ikinä ennen tilannu ravintolassa kuumaa maitoa..). Herkuteltiin myös zupfesämpylöillä ja panna cottalla, nam. Näytettinköhän me jotenkin epäilyttäville, kun kassatäti syynäsi muutaman tovin Tubun allekirjotusta pankkikortilta.. Vihdoin se sano uskovansa, että Tubu on oikeasti Tubu. Mun tiistai-ilta meni reeneissä, ja turistit saivat aikansa hyvin kulumaan sushi-ravintolassa ja vanhoja salkkarijaksoja katsellessa (kyllä, salkkarijaksoja katsellessa).

Keskiviikkona matkaoppaan palveluja tarvittiin toisaalla, ja viikon ainoa toimistopäivä menikin melko hitaasti illan rientoja odotellessa. Päivän aikana Tubu ja Baloon olivat keksineet mukavasti tekemistä käydessään mm. kauppakeskus Westsidessa ja kartsalla. Illalla kotiin tultuani oli ruoat valmiiksi mietitty ja ruokajuomat kylmässä. Rösti-illallisen jälkeen pelailtiin perinteiset huikat omilla variaatioilla, ja liuettiin Bernin yöhön jättäen kämppikseni (siis Common Housen sisäköt) hetkeksi rauhaan. Käytiin mun, Riksun ja Räpsyn vanhassa kantiksessa Cowboysissa, ja baarin omistaja tulikin moikkaamaan kun vanhaa tuttua. Sitten hieman toisaalla rairattelemassa, ollessamme tosin baarin ainoat asiakkaat. Eivät edes suostuneet soittamaan toivemusaa kun oli joku ”slager abend”, mutta saihan nuo saksalaiset slageritkin vähän tanssijalkaa vippaamaan..

Torstaina piti olla (ja olikin) viikon kohokohta. Olin hommannut meille etukäteen liput, joilla päästiin päivän aikana matkustamaan Sveitsin sisällä niin paljon kun lystää. Suunnitelmat ei sinällään mennyt ihan kohilleen, sillä a) ei päästy ihan niin aikaseen ylös sängystä kun ois pitänyt, b) joku ei päässyt ensin ollenkaan sängystä ylös, c) oli niin sumusta (tai niin heikko olo) ettei viititty lähtee Alpeille vaeltamaan, d) ei pysyttykään Sveitsin rajojen sisäpuolella. Aamulla asiat näyttivät vähän synkiltä, kun Tubun selkään oli iskenyt illan/yön/aamun aikana jokin ihme kramppi. Oltiin jo Baloonin kanssa vähän huolissamme, kun konttausasento meinas olla ainoa, jolla pääsi eteenpäin liikkumaan. Ehkä tämä konttausasento oli sittenkin se pelastus, sillä mekkaan päin rukoilu ilmeisesti auttoi. Oltiin jo luovuttu toivosta, ja ajateltu Baloonin kanssa lähteä joka tapauksessa vähän reissaamaan. Oltais kylmänviileesti jätetty liikkeisiin kykenemätön Tubu oman onnensa nojaan, sängyyn ilman ruokaa ja juomaa. Jokin ihmeparantuminen kuitenkin tapahtui, ja Tubu pääsi mukaan reissuun. Kohteeksemme valittiin itsemmekin yllättäen Liechtensteinin ruhtinaskunta Sveitsin ja Itävallan välistä. Olin kuullut työkaveriltani, että sinne ja siellä pääsee kulkemaan samoilla päivälipuilla. Kämppikseni hieman ihmettelivät, kun me (vasta) klo 13 aikaan tehtiin lähtöä, ja että sitten Liechtensteiniin. Meille se ei ollut matka eikä mikään, ja 2,5 tunnin juna- ja bussimatka meni oikein rattoisasti. Asemalta vähän darraruokaa messiin ja eikun menoksi.

Tästä Euroopan 4.pienimmästä valtiosta ei ollut itselläni oikein minkäänlaista käsitystä aiemmin. Pääkaupunki Vaduzista päällimmäisenä jäi mieleen lukuisat pankit ja taideteokset, hienot luxusliikkeet vartijoineen, postimerkit, turistien paljous verrattuna muihin näkemiimme ihmisiin (siis paikallisiin) ja kaupungin yläpuolella vuorella oleva upea linna, josta ruhtinas Hans tähyilee ”alamaisiaan”. Illan hämyssä ajeltiin junalla Zürichiin, jossa käytiin syömässä ISOT annokset kiinalaista. Matka jatkui Berniin ja kyllä oli rankan päivän jälkeen mukava köllähtää omaan sänkyyn.

Perjantaina käytiin vielä kaupungilla ja ihailemassa mm. Bernin Münsterin katedraalia. Illalla suunnattiin Bern-Zug –jäkismatsiin. Halli ei ollut aivan niin täynnä kuin yleensä, mutta mökää riitti ”himppusen” enempi kuin Kalpan peleissä. Harmiksi kärkikamppailu päättyi Bernin niukkaan 3-4-tappioon. Pelin jälkeen suuntasimme Baloon ja Tubun lempiravintolaan Noodsiin susheille, niin susheille. Minäkin sitten pääsin ekaa kertaa maistamaan ihkaoikeeta sushia, ja ai että hyviä oli! Tarjoilijanakin oli puolisuomalainen nainen. Kysyi ruokaa tuodessaan jahka ollaanko Suomesta, kun puheesta ymmärtää hieman. Toivottavasti ei tullut mitään hölmöjä juttuja puhuttua.. Kun on jo niin tottunut siihen, että voi jutella vähän mistä vain ja miten kovaa vain, olettaen ettei kukaan ymmärrä. Mutta tottahan sekin on, että Sveitsissä ja Bernissäkin aika paljon suomalaisia on…joten sanojaan saisi varoa vähän enemmänkin. Sushien jälkeen käytiin vielä ”baarikierroksella”, tosin vain pyörähtelemässä (ei siis tanssiparketeilla tällä kertaa). Päädyttiin Papa Joe´siin yksille, jossa joku paikallinen nuorimies tarjoili metrin shottilaudastaan meillekin. Siinä sitten kilisteltiin tuiki tuntemattomien kanssa, prost!

Lauantaina vietettiin hieman aneemista päivää. Saatiin itsemme sen verran ulos että käytiin kaupassa ostamassa illan tacotarpeet ja iloliemet. Kokkailtiin yhdessä tuumin hieno illallinen ja väsäiltiin ”melkein” oikeat sangriat. Illaksi oli tilattu Melin taksikyyti Baselin kemuihin, ja auto starttasi Bernistä n.21. Poikettiin nopsaa Saksan puolella mäkkärin minttukaakaolla ja hakemaan lisää kavereita remmiin. Siitä sitten isolla poppoolla vähän jorailemaan Baselin yöhön. Ilta oli huisin hauska! Pali sai uuden lempinimensä ”Baloon” Viidakkokirjan karhun mukaan, Tubu alkoi olla jo ihan haka saksan taidoissaan, saatiin uusia tuttavuuksia ja tehtiin ehkä myös lähtemättömät vaikutukset uusiin tuttaviimme, annettiin ymmärtää (tai minä annoin) olevamme Ruotsista ja muuta mukavaa mitä on sitten vanhana kiva muistella. Kotiin (Berniin) selvittiin aamun pikkutunneilla.

Sunnuntai vietettiin mukavasti loikoillen ja leffoja katsellen. Illalla valmistettiin lähtöateriaksi vielä hieno raclette-illallinen kaikilla höystöillä. Kyllä oli maanantaina hyvä Baloonin ja Tubun lähteä melkein vuorokauden kotimatkalleen köntti juustoa mahassaan :D No mutta hyvää oli! Maanantaina alkoi minun arki töiden parissa, mutta onneksi oli iltapäivällä sen verran taukoa, että ehdittiin vielä kahvittelemaan ja pääsin saattamaan Sveitsin turistit oikeeseen lentokenttäbussiin.

Viikko oli aivan mahtava! Ja sen kyllä huomasi itsekin maanantaiaamuna kun peiliin katsoi. Onneksi ei näitä vieraita Common Housessa ihan joka viikko näy..muuten kävisi jo rankaksi.

Nyt vielä hetki toivutaan ja uusia kujeita odotellaan..

Kuulemiin,

Matkanjohtaja Variskukkula

Gurtenilla

Rai-rai!

Liechtensteine reissu..ruhtinaan linna komeilee vuorella.

Jäkismatsissa..

Namii..

Prost!

Raclette-illallinen a´la Baloon, Tubu ja Commoni

Muutenkin menee jees. Taas pitää totutella kämppiksiin, kun tulivat lomilta kotiin. Eiköhän se siitä taas lähde. Kyllä välillä on ihan mukava olla ihan itekseenkin, saa rauhassa juua kahvinsa samasta kupista vaikka viikon ajan ja käyttää kertakäyttölautasia.. :D

Pelitkin on sujunu ihan jees. Uskomista tai ei, mutta ollaan sijalla 5 sarjassa! Viime kauden 0-kerho on jäänyt siis unholaan. Tästä on hyvä jatkaa ja kampoihin laitetaan edelleen! Hopp Höfen! Meillä on muuten suomeekin meijän pelien alotushuudossa.. räävvytään "taistele, taistele, taistele..!!" ja jotain scheisse elefanteista... :O sitä en oo oikeen hiffannu vielä.. ehkä sekin selviää kauden aikana, jotta mikä sen merkitys niinku on. No, kaikkee ei kai tartteekkan tietää.

Sama pätee vanhainkodilla. Olin taas pitkästä aikaa 4 päivänä tällä viikolla, olipa taas ihan mukavaa. Välillä vaan menee niin yli hilseen ja ymmärryksen mummeroiden jutut, mutta moni onkin sanonut että välillä onkin parempi että en tajuu kaikkee.. uskon siis niitä :)

Jeppp... nyt pitää lähtee matkalaisia vastaan! Kuullaan..

Jönneli

Vapaapäiviä viettelen. Kylläpä tuntuu oudolta. Viime viikolla oli leppoisat 3 päivää duunia ja tällä viikolla sama homma. Onneksi olen keksinyt itselleni kaikkea mukavaa tekemistä. Sabakausi pyörähti käyntiin viikko sitten kotipelin merkeissä. Sarja-avauksessa oli vastassa viime kauden pronssijoukkue. Kotiyleisö oli löytänyt hyvin paikalle, ja pientä jännitystä oli havaittavissa. Peli meni loppujen lopuksi ihan jees, ja käteen jäi 1 pojo rankkikisan jälkeen. Voitettavissakin se oli..mutta aina kun ei voi voittaa. Miulla oli ihan omat fanijoukot kannustamassa, kun Mel ja Young tulivat ilokseni peliä kattomaan. Pelin jälkeen pikasuihkut ja Bernin yöelämää katsastamaan. Tällä kertaa ei mennyt edes pilkkuun saakka, ja kiltisti otettiin vain yhdet (siis ihan oikeasti). Sunnuntaina oli Melin vuoro pelata, ja olin vastavuorosesti kannustamassa edelliskauden joukkuettani. Turpiin tuli. Käytiin vielä raflassa pelin jälkeen ja tuitui koisimaan.

Maanantain vapaapäivälle halusin suunnitella reissun jonnekin, missä en ole ennen käynyt. Ajettiin sunnuntaina pelin jälkeen Fribourgin kaupungin ohi, ja wau, pakko oli päästä. Vietin leppoisen maanatainpäivän siis Fribourgissa, jonne junalla Bernistä ajaa vain 20 min. Turisti-infosta kartat mukaan, kamera hollille ja menoks. Mieleen jäi mahtavan upea vanha kaupunki, muurit, lukuisat sillat, kirkot (ja etenkin St.Nikolaksen torni ja sen joku yli 360 porrasta..puuh).. Kaupunki on kaksikielinen, tosin saksaa ei paljon kuulunut (paitsi turisteilta). Kaupoissa asiointi ei onnistunut saksalla, mikä tuntu hassulta. Katujen nimet ym. on kaikki myös ranskaksi. Liikennevalojen puuttuminen monissa paikoissa vähän oudoksutti, mutta autoilijat anto hyvin tietä ja muita seuraamalla pääs teiden yli. Fribourg on suosittu opiskelukaupunki, ja yliopistoja sun muita kouluja löytyy. Paikka, jonne varmasti vielä tulee mentyä.

Tiistain vapaan vietin Bernissä, ja kävin extempore jossain alppimuseossa. Siellä ei paljoo nähtävää ollu, jotain pienoismalleja alppien eri osista, vanhoja karttoja ja vuorikiipeilyvälineitä. Eipähän tarttee toiste mennä. Keskiviikkona oltiin matkatoimistolla pitkästä aikaa kaikki töissä, käytiin lounastauolla ulkona syömässä Anun ja Jaanan kanssa. Paikallisen ravintolan Fitnessteller on huippu! Salaattilautanen grillatuilla broilerin rintafileillä, namiii. Torstain olin ekaa kertaa 2 viikkoon mummoja syöttämässsä. Tuntu et ois ollut ikuisuus kun siellä viimeksi oli. Loma oli siis tehnyt tehtävänsä. Mutta aika hyvin oli jäänyt päähän mummojen ruokatoiveet sun muut, ja oli kai siellä parit kaivannukkin.

Viime viikonloppu meni kuin myös pelien merkeissä. Lauantaina matkattiin Zugin vieraaksi. Täällä pelimatkat on aikalailla lyhempiä kun Suomessa. Täällä pisin reissu (oiskohan Churiin, n.3-4 h) ei oo mitään verrattuna Oulun ja Hesan reissuihin Joensuusta käsin. Bussimatka ei ollut (ainakaan vielä nyt) ihan niin ohjelmarikasta kun Tupiksen kanssa. Melkeen kaikki istu omissa penkeissään, kuka nyt vähän keskusteli keskenään, kuka kuunteli musaa. Minäkin sitten päätin laittaa kuulokkeet korville ja ottaa tirsat. Tupiksen ajoilla meillä oli aina kaikenlaista mukavaa ohjelmaa millon tietovisoista "ryhmätehtäviin" ja pelien pelaamiseen. Zugista tuli 3-0 voitto (oli muuten tälle tiimille eka voitto pääsarjassa!) ja muutamat tais ottaa sille yhdet tulomatkalla (mie jätin välistä, siis ihan oikeasti). Sunnuntaina oli taas kotipeli, vastustajana yksi mestarisuosikeista. Sandran vuoro oli olla maalivahtivuorossa, ja hyvän taistelun jälkeen 1-6 lukemat puhuivat puolestaan.

Pelin jälkeen käytiin meksikolaisessa (jälleen kerran texmexiä :) ) syömässä, ja siitä jatkettiin muutaman pelikaverin kanssa Thuniin, jossa oli luvassa jotkut kaupunkijuhlat. En saanu selville, mikä tämä kyseinen tapahtuma oikein edes on. Jokavuotinen häppeninki, kestää pari kolme päivää, missä on jotain kulkueita, ohjelmaa, kojuja jne ja päätösiltana (tai aamuna) klo 5 aamulla ihmiset kokoontuu torille, jonne tulee joku naamioitu heppu ison muovivasaran tms kanssa -mätkimään ihmisiä :O Jooo-o, siellä mekin pojotettiin hauskan illan jälkeen klo 5 ma-aamuna, ja minäkin sain osani tästä pampusta. Siitäköhän se aamuinen päänsärky sitten johtu.... Tulipahan käytyä ekaa kertaa Thunin yössä, ja muutamat baarit koluttiin läpi. Olipahan taas fiksu veto lyödä kaikki käteiset tiskiin ja ostaa jekkushotteja niin paljon kun sillä sai.. Tosin löysin aamulla 50 setelin taskusta, keine ahnung mistä se sinne tuli. Ja tuli taas todettua mansikkamargariittojen hyvä menekki - taitaa olla oikein hittituote tänä syksynä. Ois ollu vissiin tänään joku joukkueen kylpylävierailu, tosin oman ja muiden turvallisuuden kannalta päätin tulla suoraan Thunista kotiin. Saan vissiin huomenna kuulla reeneissä... ja lauantain pelissä pitää mun kuulemma laittaa ylleni joukkueen "häpeäpaita" ja kanin naamari alkulämpälle. Haha...säännöt on säännöt.

Huominen vielä vapaata, ja menen VIHDOIN viemään Suomen mariskooli-lahjamme perheelle, joka vuosi sitten syksyllä lahjoitti meille hirmusesti huonekaluja. Ei oo sitten saanu aiemmin aikaseksi mennä..

Kuulumisiin,

Jönneli (alkaa näitä lempinimiä tulla lisää..:) )

perjantaina oli matkatoimistotyttöjen kanssa jo kauan odotetut illanistujaiset. teemaksi valitsimme mejicon eli menua ei tartte paljon arvuutella -> tortilloja vaikka sun millä täytteillä, sekä itsetehtyjä mansikkamargariittoja (oikeilla mansikoilla!) ja tietty niitä tequilashotteja sitten läksiäisiksi :D kyllä taas tuli todettua sekin tosiasia, että suomalaisella seuralla juhlista kuin juhlista saa monin verroin lystikkäämmät ja vauhdikkaammat. ilta meni anun luona kaijaa, suurlähettiläitä, dingoo jne kuunnellessa, kun ei sitä salsaa ja rumbaa sitten hyllystä löytyny. ilta sujui oikein rattoisasti aina klo ~4.30 saakka. muutama tunti unta palloon ja pirteenä vierahita hakemaan. la-päivä otettiin rennosti, oli muutkin reissulaiset vähän poikki. käytiin desperadosissa syömässä (tortilloja) ja juomassa (margariittoja), joten viikonlopun teema sai jatkua. äipälle oli pieni synttäriylläri järkätty, kun oli pöytä koristeltu serpentiineillä ja ilmapalloilla. jälkkärilistaa selatessamme sammu koko raflasta valot ja sterkoista alko tulla tuutin täydeltä häpi pööfdei-biisi.. "happy birhtday to meeee..." ja sitä rataa. tarjoilijaneitonen toi hienon jätskiannoksen pöytään josta riitti syötävää jokaiselle. ja lisäksi pamahtavan tötterön, josta löyty vaikka mitä kivoja vempaimia aina hatusta ja naamarista junapilliin :D haha, oli siinä äipän ilmeessä kattomista. yritettiin siinä sivussa sitten juottaa pikkuveljellekin alkomahoolia, mutta baarin henkilökunta puuttu asiaan..aika nipoja.

su-päivä vietettiin kauniissa Luzernin kaupungissa. varattiin netin kautta jotain tarjousjunalippuja ja sim-kortitkin piti äipän kanssa vaihtaa päikseen, että saatiin liput tulemaan mun kännykkänumeroon. mulla kun on vielä joku aatamin aikanen puhelin (josta en kyllä niin hevillä luovukkaan). Luzernissa töllisteltiin vähän paikallisia nähtävyyksiä ja katseltiin sunnuntaikahvittelijoita kaupungin lukuisilla terasseilla. käytiin jossain vanhan muurin kellotornissa, vanhassa kaupungissa, evästämässä leijonamonumentin luona sadan muun turistin kanssa, Imax-leffateatterissa kattoo joku alppikuva ja syömässä sveitsiläisiä erikoisuuksia. mukavan lepponen päivä.

maanantai oli varattu alpeille. sääennuste ei luvannut kovin hyvää, mutta päätettiin lähteä onnea koittamaan. puksuteltiin parilla junilla ensin Grindelwaldin kylään, josta otettiin kondoolihissit ylös vuorille, Firstille. sää oli pilvistä, eikä päästy koettamaan First Fliegeriä, sellasta valjaskeinua, jolla pääsee laskemaan ylhäältä seuraavalle kondoolihissiasemalle. tuntivauhtia on semmoset 85 km/h ja vajaa pari minsaa alaslasku kestää. harmiksi siis se homma oli kiinni, piti jättää seuraavaan kertaan. alppien huipuista nähtiin vaan pilkahduksia pilvien keskeltä, epäiltiin et se ois ollu se Eiger.. :O vajaat pariset tuntia käppäiltiin alas päin ja nähtiin kyl paljon lehmiä! aika pelottavaakin se oli, kun niillä oli sarviakin päässä. välillä evästettiin ja viimenen etappi tultiin sitten kondoolilla alas. pikkasen tais jäädä hampaan koloon ne huiput... mutta onpahan syitä tulla uudelleen. sen verran oli pikkuveljen kans vielä illalla puhtia, et lähettiin vaihteeks koettamaan onnea Bernin baariloihin. tuli näytettyä kantapaikkamme Cowboys ja toinen erikoisesti sisustettu baari Papa Joe´s.. mexico-teema jatku taas mansikkamargariittoilla.. se vaan on niin hyvää.

tiistai oli shoppailupäivä Bernissä. shoppailukujia Bernissä riittääkin, sillä täällä on Euroopan eniten (melk. 6 km) katettuja ostoskatuja...mamma mia. muutamat (tai aika monet) putiikit tuli koluttua läpi ja vieraatkin saivat jotain viemisiä kotiin.. muun muassa muutamat kilot suklaata, mikolle sveitsiläistä oivaa pikakahvia, erilaisii juustoja, pimpulle syystakki, joosepille jamekset ja miekin sain parit duunipaidat. shoppailu tai uuvuttaa koko porukan, kun kokkailujen jälkeen vaan lörkittiin kotosohvalla ja katottiin illalla elokuva. voi sitä niinkin illan viettää.

keskiviikko-aamu oli vielä äipällä aikaa tehdä viimehetken heräteostokset, meidän vielä nukkua tuhistessa. käytiin pimpun kanssa lähiCoopissa ostamassa röstitarpeet ja tehtiin vielä paikallista herkkupöperöä (alá Räpsy ehkä alunperin, röstiä tonnikalalla ja juustolla, nam). kamojen pakkailut ja oli aika lähteä saatille asemalle. matkalla vielä junaan vähän suklaata ja birchermüsliä. melkeen tippa linssissä vilkuteltiin heipat...mitenkähän tässä nyt taas ilman mammaa pärjää. hehe, ehkäpä mie.

tässä on oikeen juhlaa, kun on vasta pe kiva lepponen matkatoimistopäivä, ja sitten taas 4 pv vappaata. ei oo valittamista ei. pitäs alkaa keskiä jotain tekemistä, ei kai tässä joutenkaan osaa enää olla. lauantaina alkaa sarjapelit, joten sitä jännitäessä kai tämä aika menee. pakko vielä sen verran sanoo, et oltiin tänään kaikki 3 kämppistä yhtäaikaa kotona! tehtiin vähän ruokaa ja mie paistoin lettuja. kyllä ne molemmat sangen mukaville vaikuttaa. enemmän tarinoita (yleisön pyynnöstä) kämppiksistä myöhemmin..ja sit kun niitä tarinoita tulee :D

parit otokset Mamulin, Ukon ja Pimpun vierailusta vielä..

Mamman hyvä keksintö oli käyttää "naamaria" lentokoneessa nukkuessa... niin, paitsi äiti et niissä on reiät silmien kohilla..

Luzernin rantabulevardia

Grindelwald..ja matka jatkuu..

Firstin huipulla

Harrastettiin Slow-matkailua..

Sisko opettaa pikkuveljee hyvän päälle..

Frau Niklaus on hän, joka istuu aina käytävän sohvalla pehmokarhu sylissään ja tervehtii varmasti jokaista ohikulkijaa "Salut!" -tervehdyksellään. Päivän aikana saa muutamaan otteeseen grüssetellä (tervehtiä). Hän on myös se, joka mielellään kulkee käsikynkässä hoitohenkilöstön kanssa. Ja huoli on heti, jos nallekarhu on hukassa. Herttanen pieni mummo.

Frau Zwygart on käytävän viimeisen huoneen asukas, ja omalla tavallaan vähän erakkomainen. Paljon kukkia, joihin ei saisi mielellään koskea. On aika tarkka tavaroistaan ja järjestyksestään, joten aamusin pitää käyä aina nopeeta siistimässä huone ja poimimassa kuivuneet kukat, hänen ollessa aamupalalla. Muuten tulee sanomista. Kuulee huonosti, joten pieniä kommunikointivaikeuksia välillä :D Aika äreä luonne, mutta pientä hymyä alkaa olla jo ilmassa.

Frau Galeone on toisen peräkammarin asukas. Omistaa paljon hienoja nukkeja, joilla jotkut posliinipäät ihan. Pitää siis varovasti asetella nuket sängylle, ja niilläkin on oma järjestyksensä.. hänenkin huoneen siis mielellään siistin aamupalan aikana. Ainoa mummeli, joka ei kuulemma tarvitse "ruokalappua" syödessään. Tulee aina pyyhe sylissä pöydän ääreen, ja välillä pöllii jotain pientä syötävää mukaan huoneeseen, enpä viitsi mainita mitään. Luulee, etten ole huomannut. Omatoiminen ja pöytänsä "kunkku". Tarjoilee kahvit toisille mummoille ja korjaa astiat pöydän päätyyn. No, mikäs siinä. Tarttee aina kiehuvaa vettä appelsiinimehun kanssa, on kuulemma liian kylmää. Hän on myös osastonsa tarkkailija, ja tietää kaikesta kaiken.

Frau Burkhardt on hassuista hassuin tapaus. Puhuu jatkuvasti ja suurimmaksi osaksi (todennäköisesti) valittaa. Siksi todennäköisesti, etten ymmärrä suurinta osaa mitä hän sanoo. Tulee itä-Sveitsistä ja puhuu kummaa murretta. Siinäpä vähän hymähtelen ja koetan jotain takaisin sönköttää. Ei kuulemma hoitohenkilöstökään aina ymmärrä, en siis ole ainoa. Hänellä on huone ruokailutilan vieressä, ja on varppina klo 7.45 (työvuoro alkaa silloin virallisesti, ja aamupala vasta 8.15) ovella kyselemässä joko on aamupalan aika. Syö aina pienen jogurtin aamuin illoin lääkkeiden kanssa, ja joskus vastapäisen mummonkin jogurtin. Ja sitten väittää, ettei ole vielä jogurttia saanut... no riittäähän niitä meillä. En ole ikinään nähnyt ketään, joka joisi niin paljon kahvia kuin hän. Aamuin illoin laitan hänelle omat pienet kannut, josta hän voi ite itselleen kaataa. Muuten sais istua vieressä koko ajan kaatamassa kahvia. Iltasin pakko laittaa kofeiinitonta, tuskin hän on eroa huomannut. On aina viimesin pöydässä, kahvia juomassa.

Frau Balsiger, harmiton ja höpsö. Niin kai ne suurimmat osat mummoista. Ihan vielä kondiksessa, eli kävelee ja syö itse. Ihastelee "ihania lintuja" ulkona, ottaa aina lisää kahvia mikäli kysyy. PItää siis osata lopettaa välillä kysymästä. Kiittää kaikesta. Kattaessani pöytää (mikäli hän sattuu istumaan jo pöydässä), kiittää kaikesta mitä katan pöydälle, eli servetit, lasi, haarukka, lusikka... kaikesta erikseen. Tänään hän oli saanut kukan jostain, ja minun kattaessani vesikannun pöytään tuikkasi kukkansa sinne :D Eheeiiii...frau balsiger, se ei ole kukkavaasi vaan juomavettä. No toin uuden vesikannun ja pian oli kukka taas siellä. Hain siiten ihan maljakon.

Frau Tschumi on maailman pisin mummo jonka olen tavannut, varmaan 180 cm pitkä (huom. ja selkä kyyryssä). Kulkee rollaatorin kanssa, jossa ylikorkeet kädensijat. Hän on antanut mulle "lempinimen" blau engel, eli sininen enkeli. Sininen tulee tod.näk. työvaatteiden väristä, enkelistä en tiijä.. vai oliks se sininen enkeli joku drinkkikin? ;)

Tässä muutamia mainitakseni.. Hauskoja ja "haastavia" hetkiä on varmasti vielä rutkasti tulossa. Kielimuuria välillä toki on, mummeleilla taitaa tuo hoch deutschi jo olla vähän unohtunu. Toiset mummelit, joilla vielä hoch deutsch sujuu, tulkkaavat sitten mulle mitä toiset tarkottaa :) kätevää.

Lisää tarinoita tuonnempana..

Huomenna saa nukkua ekaa kertaa n. kuukauteen niin kauan kun nukuttaa. Voi sitä autuutta.

J.E.

alotin maanantaina työt uudella osastolla, vanhainkodilla siis. hommat on samat, vain uudet mummelit. pitää vielä pikkasen pohtia mitähän leipää se frau weber aamupalaksi söikään, kukaa voitelee leivät itse, kenelle pitää pilkkoa, ottikohan se frau galeone nyt tummaa kahvia vai maidolla, kuka ottaa keittoo ruuan kanssa, kuka ei jne. parin päivän "opastuksen" jälkeen pitäisi huomenna pärjätä omillaan. eiköhän se siitä lähde rullaamaan..

vanhainkodilla muuten kyllä voin sanoa viihtyneeni. työilmapiiri on vallan mainio, ihania työkavereita, kaiken ikäisiä ja vaikka minkä maalaisia (on brasiliasta, kiinasta, sri lankasta, hollannista, filippiineiltä, jugoslaviasta, kroatiasta ym ym). monikultturelli työympäristö siis. paljon on harjottelijoita ja vielä myös koulussa kävijöitä, joten nuoriakin on paljon. siivoushenkilöstö, hoitohenkilöstö ja me (mitä me nyt sit ollaan) työskennellään rintarinnan, toisia auttaen, mukavaa. paljon saapi työkavereille suomesta kertoa ja kiinnostuneita ovat. saksaa saap puhuu joka päivä suun kuivaks, ja "berndytsiä" alkaa päivä päivältä ymmärtämään paremmin. välillä toki pieniä väärinkäsityksiä tulee, mut hyvin niistäkin aina selviää.

salibandykausikin pyörähtää perjantian käyntiin, sveitsi cupin merkeissä. viikonlopun harkkaturnee meni ihan jees, ja jännityksellä ootetaan mitä tuleman pitää. kylläpä jo innolla ootankin kovien pelien alkamista. pääsee vähän koettaa omiakin rajoja. saatin uudet varusteet, kaikki kypärästä hanskoihin. pientä totuttelua vielä.

huih täällä ukkostaa ihan hirmuna nyt. ois ollu se coldplayinkin keikka tänään bernissä, olipahan vaan niin kurja keli etten viittiny lähtee ulkopuolelle kuuntelemaan. siinäpähän hyö siellä nyt kastuu..

kirjottelemisiin, nyt unta palloon...

jomppapomppa

Paluu arkeen sujui melkein kivuttomasti ja sangen nopeasti. Yöllä kotiin Berniin saavuttuani muutama tunti unta palloon ja aamulla mummojen syöttöön. Samat hommat täällä siis jatkuu.. pari päivää viikossa suomimatkatoimistolla Fins Toursilla ja muutama päivä viikossa vaihtelevasti vanhainkodilla mummoille ruokaa jakamassa. Kiva oli kyllä palata taas töihinkin, ehkä sen merkki että loma oli onnistunut ja mummeleitakin oli jo pikkasen ikävä. Työkaveritkin olivat jo kaivanneet takas töihin, parempi niin päin.

Kuukausi treeneistä oli ollut taukoa, ja sen kyllä aisti (ja näki..liian hyvin kai sit tuli lomalla syötyä -ja ehkä vähän juotuakin.. :D). Sveitsiin palattuani meillä olikin joukkueen harjotusleiri Entlebuchissa, pikkuruisessa kylässä jossain "mittle of nowhere". Sinne pärähdin päivää muita jäljessä (piti olla duunis). 3 päivän aikana 6 treenit + harkkapeli. Omalta osaltani leiri meni harmikseni penkin alle, kun menin polttamaan polveni tokissa treeneissä. Siinäpä se sitten olikin loppuleiri paketissa. Pääsin toki vähän lenkkeilemään ja pelailemaan mailan kanssa. Yhdessäolo uuden joukkueen kanssa meni ihan jees. Nukuttiin jossain armeijan tukikohdassa, kaikki samassa isossa huoneessa laverikerrossänkyissä :D Syötiinkin jossain armeijan ruokalassa, missä oli suurtalouskeittiön laitteet. Melko rentoa meininki sinällään oli, illalla saatiin ottaa parit bissetkin :) La-iltana oli vuorossa grillausta ja uusien pelaajien + valmentajan "kasteet". Meijän jaettiin 2 joukkueeseen ja saatiin erinäisiä kivoja tehtäviä. Piti mm. kiertää kokispullo (pää silleen alas päin ja pullosta kiinni) 20 kertaa, juosta vähä matkaa ja SYÖTTÄÄ kaverille neekerin suukko. Sit piti mm. "onkia" suulla remmejä vesisaavista, pukeutua joihinkin ihme hepeneisiin ja mennä LÄHIBAARIIN MYYMÄÄN baarin ASIAKKAILLE MUOVILELUJA!! Onneks ei ehkä tuu mentyä sinne enää.. saatiin kasaan 5:stä muovilelusta yli 80 chf, et ihan hyvää kauppaa tehtiin. Saatiin sit vielä käydä baarissa laulamassakin.. Leirin kruunasi sunnuntaina melontakisat Thunin järvellä. Joukkueita oli 8, ja me tultiin kolmanniksi. Vielä muutamat harkkapelit, ja kausi pärähtää käyntiin.. jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.

Uudet kämppikset valtaa pian Rämpsykän ja Rimpsukan huoneet. Tavarat on jo muutettu ja viikon päästä Schlossilla asustelee taas 3 tyttöä. Tällä kertaa tosin saa (tai pitää) puhua ja kuunnella "svitserdytsiä". Toivotaan et ei suomi aivan unohdu. Ei ehkä ilkee samalla tavalla vaan mennä rojahtelemaan enää toisen sängylle, nauttia iltapalaa toisen sängyssä ja mitä muita "vapauksia" tässä kämpässä aiemmin olikaan..kaikesta ei puhuta. Tällä kertaa saan tosin syödä kertakäyttölautaselta ja käyttää samaa kahvikuppia vaikka koko viikon (tai mistäs sen tietää jos se on uusillekin kämppiksille joku probleem -> vai oliks Risku sul joku ongelma sen suhteen? :D). Saa nähdä miten arki alkaa sujua, kun pitää taas jakaa vessavuorot, ahtautua samaan pikkukeittiöön jne. Eiköhän se siitä taas lähde :)

Nyt pitänee painua pehkuihin. Huomenna ois vuorossa duunipäivä nro 9. Ja vielä muutamat päivät päälle, niin on taas yksi putki takana. Eipähän ehdi pahuuksia tekemään... Gute nacht und bis bald (hoffentlich).

Jönnchen ("lempinimi" jonka sain työkaveriltani eilen)

Matoja onkimassa harkkaleirillä..

Ja oltiin märkii joo..

Tehtävä: "Tehkää itsellenne vaatteet kassin sisällöstä". Okei!

Ja eikun leluja myymään..

Melontakisoissa.."Zieh, zieh, zieh..!"

wie geht´s? täällä menee ihan kivasti. kattos hengissä ollaan. tosin voisi luulla että oltais kaikki kolme kadottu maan alle viime vuoden jälkeen... no ei vaisinkaan. hyvinhän siitä selvittiin, vai mitä Römpsykkä ja Rimpsukka? katotaan pistänkö mie paremmaksi tulevan vuoden aikana..tarkoitan siis blogia ja sen sisältöä. muusta ei nyt tässä yhteydessä tarvitsekkaan puhua.

nyt siis aukeaa tämän opuksen uusi (vuosi)luku :)

adiööööös!!

terveisin viimeinen soturi (kuten edellinen kämppikseni minua niin jäähyväiskirjeessään kutsui)